Ensimmäinen keikka reppumiehenä osa 11

Jorman vaikeudet olivat alkaneet yllättäen. Kun vielä olimme majailleet teltassa, niin hänellä ei juuri ollut viinakset maistuneet.

Illalla töiden loputtua Jorma odotti mietä tehdasalueen parkkipaikalla ja pyysi kyytiä tyttöystävänsä luokse.

Josta pitäisi noutaa hänen tavaransa. Hän kertoi viettäneensä päivän kaupungilla ja kertoi naukkailleensa vain muutaman oluen.

Jorman ohjeiden mukaan kaupungilla ajettuamme hän pyysi pysähtymään vanhan puutalon kohdalle.

Jorma meni sisään ja kohta alkoi kuulua naisen vihainen ääni.

Kohta Jorma tuli omaisuutensa kainalossaan ja nainen seurasi häntä aivan kannoilla. Tommosta saakelin hampparia on saanut elättää monta kuukautta ja nyt sitten häipyy noin vaan. Jorma käänsi päätään ja totesi, että rakkaus loppuu silloin kun komennuskin.

Veimme miehen rautatieasemalle ja lupasimme huolehtia hänen käytössään olleista työkaluista.

 

Ensimmäinen keikka reppumiehenä osa 12

Kesä alkoi kääntyä syksyksi ja työmaalle tuli loppukiireiden aika.

Iltaisin alettiin tehdä ylitöitä ja myös viikonlopputyöt aloitettiin. Erkkiä ja minuakin suorastaan vaadittiin viikonlopputöihin ja jäimmekin mielellämme kun se merkitsi tuntuvaa tulojen lisäystä ja etenkin sunnuntailta sai hyvät ylityöprosentit. Työtahti oli työmaalla mielestäni kiihtynyt kun kattila alkoi olla loppuvaiheessa.

Työmaalla oli ollut ilmeisesti alusta saakka urakoitsijan oma sähkömies. Hän joutui kuitenkin sairauden vuoksi lähtemään kotiin.

ja hänen tilalleen tuli alihankkijan kautta uusi sähkömies.

Sähkömies Koholasta alkoi levitä heti ensimmäisenä päivänä tietoa, että mies oli uskovainen ja toi sen myös rohkeasti julki.

Jouduin hänen kanssaan tekemisiin kun työkohteeni sähkökaapista meni yhtenään sulakkaita. Kohola vaikutti rehdiltä ja ystävälliseltä mieheltä.

Aikaa meni, eikä hän löytänyt syytä välittömästi sulakkeiden palamiseen.

Työnjohtaja oli jo kovin hermona, kun kiireet painoivat ja työt seisoivat.

Ensimmäinen keikka reppumiehenä osa 13

Koeponnistukset putkistoissa ja seinälohkoissa alkoivat syyskuun alkupuolella. Erkille ja minulle ilmoitettiin, että hitsaustyöt olivat niin vähissä, että viikon lopulla voisimme panna hitsauskoneet pakettiin.


Työmaalta oli porukka jo vähentynyt edellisellä viikolla. Perjantaina emme Erkin kanssa enää paljon hitsailleet, vaan valmistauduimme kotiin lähtöön. Kokosimme työkalumme ja hitsaukoneet varastolle odottamaan noutajaa. Olimme jo aamulla ottaneet mukaan saunakamarilta vähät tavaramme.

ja jo edellisiltana olimme maksaneet vuokraemännälle vielä kahden viikon vuokran kun lähtömme tuli ainakin hänelle pienenä yllätyksenä.

Työpäivän päätyttyä lähdimme kotimatkalle.

Olin varannut juotavaa mukaan ja otin rennon asennon kun Erkki alkoi sompailla kohti Vaasaa ja edelleen Tamperetta.

Seuraavan viikon maanantaina istuimme työnantajamme Raunon olohuoneessa.

Rauno oli toisessa huoneessa ja kuulimme Erkin kanssa kun hän puhui puhelimeen: