Kevätseminaari osa 2

Näin heti hotellin sisäpihalle saapuessani, että paikalla jo oli muutamia tuttuja matka-asentajia. Suurin osa heistä jo varsin varttunutta ikäluokkaa.

Tämäkin ammattikunta oli harmaantumassa hyvää vauhtia. Nuoria ei alalle ollut paljon tullut viime vuosina.

Ei oikeastaan kahteenkymmeneen vuoteen monet ikääntyneet pitivät kynsin hampain kiinni paikoistaan.

Eikä halukkaillekaan nuorille näin tilaa löytynyt. Etenkin vakinaiset paikat olivat vankasti suurten ikäluokkien ja heitä vielä vanhempien hallussa.

Kaiken lisäksi matka-asentajienkin ammatissa oli käytäntö muuttunut markkinavoimien myllerryksessä. Työsuhteet olivat etupäässä lyhyitä pätkiä.

Työt tehtiin nopeasti pois, silloin kun niitä ilmaantui ja sitten miehet kotiin odottamaan seuraavaa keikkaa. Lomautuksista olisi pitänyt ilmoittaa kaksi viikkoa aiemmin, mutta sitä ei juurikaan noudatettu.

Työnantajan taholta annettiin ymmärtää, että sellaisille miehille ei jatkossa ole käyttöä, jotka pitävät ilmoitusajasta kiinni.

Näiden ongelmien vuoksi me matkatyöntekijöiden edusmiehinä kokoonnuimme vuosittaiseen seminaariin.

    Kevätseminaari osa 4

    Tuli mieleen ne monet ihmisarvoa loukkaavat majoitustilat, joissa olin työurani aikana joutunut asustelemaan.

    Työmailla asumistaso oli kirjava ja joskus tuntui, että se oli aivan viime aikoina jopa uudelleen laskenut.

    Edelleen majoituttiin siten, että makuuhuonekaveriksi saattoi tulla kuka tahansa.

    Nippa nappa huonetilat ehkä kooltaan täyttivät työehtosopimuksen kirjaimen.

    Ymmärrettävästi mistään intimiteettisuojasta ei niissä olosuhteista voinut puhua.

    Pahimmassa tapauksessa huoneessa saattoi olla majoitettuna useampia henkilöitä.

    Olipa matkan varrella kohdallani sattunut tapaus, että yhteen kerrostaloasunnon huoneeseen oli majoittunut kaksitoista miestä.

    Menneinä vuosina neljän kerrossängyn huoneet olivat varsin tavallisia. Lisäksi nämä pienet kahdeksan hengen kopperot olivat usein toisistaan erotettuina ainoastaan pahviseinillä.

    Telttamajoitukseen ei sentään enää tarvinnut turvautua.

    Oli hieman huono omatunto, kun oikaisin itseni hetkeksi huoneen pehmeään sänkyyn.

    Kevätseminaari osa 10

    Muistin heidät nuorina ja innokkaina vuosikymmenten takaa. Niin monet asiat olivat muuttuneet! Meitä jokiasta oli koulittu ja käännelty erilaisissa elämän vaiheissa.

    Väistämättä tuli mieleeni se tosiasia, että tämä porukka ei monta kertaa enää kohtaisi näissä merkeissä. Joukossa oli muutama kuusikymmenvuotias ja toisetkin olivat lähellä sitä.

    Saunan jälkeen kokoonnuimme ravintolasaliin syömään.

    Saliin alkoi aterian aikana tulla muitakin. Tanssit olivat alkamassa. Jäin istumaan ja seurailemaan tapahtumia, vaikka tanssi ei kiinnostanutkaan.