Työmatka Tallinnaan osa 6

Jukka ja Olavi aloittivat työt. He tekivät liittymiä kaupungin vesijohtoverkkoon. Valaistus oli huono.

Liian myöhään he huomasivat ulostekasat, joita oli työpaikalla kaikkialla pimeissä nurkissa. Ilmeni, että työmaalla ei ollut lainkaan vessaa, vaikka oltiin melkein Tallinnan keskustassa. Tarpeet oli tehtävä joko sisälle, tai ulos aidan viereen, jossa oli hieman suojaavaa pusikkoa.

Me kävimme mieluummin siellä puskassa, mutta paikalliset paskansivat työmaalle. Pusikon lähellä kulki tie, joten ei sekään ihanteellinen paikka vessalle ollut, mutta valinnanvaraa ei ollut.

Suomalaisten kortteeripaikkana oli pieni hotelli. Sen nimi oli Dolores. Se oli perheyritys. Perheen vaari, joka usein öisin päivysti, ei lakannut ihmettelemästä suomalaisten varhaista työhön lähtöä. Vaari naureskeli kun miehet lähtivät keväiseen kirpeään pakkasilmaan.

Aluksi työmaalla oli ollut käytössä vanha lada, jolla työmatkat oli taitettu. Eräänä yönä se oli kuitenkin hajotettu alkutekijöihin.

Kuudelta aamulla miehet lähtivät kävelemään. Reippaasti kävellen matka taittui noin puolessa tunnissa. Matkan varrella oli tori. Torin laidalla oli kioski, yksi monista. Kioskin luona miehiä kohtasi joka aamu säälittävä näky. Vanha, harmaa mummo nukkui istuvillaan kioskin penkillä. Pomppa, johon mummo oli kääriytynyt suojasi tietysti hiukan, mutta kyllä pakkasilma täytyi kuitenkin tuntua.

Iltaisin katujen tyhjennyttyä ja illan pimennyttyä, miehet näkivät samanlaisia mummoja pöyhimässä roskalaatikoita. Miehet saattoivat helposti havaita, että tavallista työtä ei siinä maassa silloin arvostettu. Kaikenlainen pieni ja suurempi liiketoiminta sen sijaan kukoisti. Oli monenlaista kioskia ja banaanikauppiasta.

Eräs Suomalaisista asusteli Tallinnassa. Hän asusteli avoliitossa Viron venäläisen naisen kanssa. Naisen sisaren mies oli suomalaisfirmalla aputyöntekijänä. Hänen apunsa olikin tarpeen. Hän oli ammatiltaan taksikuski ja tunsi kaupungin erityisen hyvin.

Mikäli jotakin tarvittavaa oli Tallinnassa saatavilla, niin kyllä tämä Valeri niminen mies sen löysi. Mies oli laittanut taksinsa seisontaan kun sain olla suomalaisten töissä. Palkka oli paikallisen mittapuun mukaan hyvä, vaikka ei hänellä tietenkään samaa maksettu kuin ammattimiehelle.