Kesä alkoi kääntyä syksyksi ja työmaalle tuli loppukiireiden aika. Iltaisin alettiin tehdä ylitöitä ja myös viikonlopputyöt aloitettiin. Erkkiä ja minuakin suorastaan vaadittiin viikonlopputöihin ja jäimmekin mielellämme kun se merkitsi tuntuvaa tulojen lisäystä ja etenkin sunnuntailta sai hyvät ylityöprosentit. Työtahti oli työmaalla mielestäni kiihtynyt kun kattila alkoi olla loppuvaiheessa.

Jorman vaikeudet olivat alkaneet yllättäen. Kun vielä olimme majailleet teltassa, niin hänellä ei juuri ollut viinakset maistuneet.

Työmaalla oli oma ruokala, joka oli rakennettu parakkiin. Se palveli liikkuvaa työvoimaa, jota oli tehdasalueella muissakin tehtävissä kuin kattilatyömaalla.

Iltaisin kävimme jotain pientä syömässä tai poikkesimme kaupassa ostamassa suuhunpantavaa.

Hitsaustyön osalta olin tyytyväinen itseeni. Olin onnistunut mielestäni hyvin ja röntgenkuvaukset olivat paljastaneet työni kelvolliseksi. Olin ehkä liiankin tarkka ja huolellinen, mikä tietysti hidasti työtä, mutta siihen ei kukaan mitenkään puuttunut.

Jorma alkoi melko pian yöpyä jossakin muualla kuin Erkin ja minun luonani teltassa.

  Kattilan seinälohkojen vieri vieressä olevia putkia hitsaili kaasulla muutamia miehiä. Tätä hitsausmenetelmää ammattipiireissä kutsuttiin ”vispaamiseksi”. Nämä miehet kertoivat myös olevansa lainamiehiä.