Etelä-Afrikka 1/4

Etelä-Afrikassa kaatoivat suuren konemodulin Durbanin satamassa ja meitä lähti kolme asentajaa sitä korjaamaan pikalähdöllä seuraavana päivänä, yksi meistä oli vuokrayrityksen asentaja hän jäi asentamaan konetta paperitehtaalle (kun me yhtiön omat asentajat reilun neljän viikon jälkeen palasimme kotiin kun koneen vaurioit oli korjattu.) Asennusvalvoja oli ennättänyt jo paikalle, oli meitä lentokentällä vastassa.

Huolintayhtiön vakuutusyhtiö korvasi kulumme joten asuimme viidentähden hotellissa 50 metrin päässä Intianvaltamerestä 28:n kerroksen paikkeilla ikkunat merelle päin.

Teimme pari päivää lähes vuorokaudet ympäri töitä alkuun, että saimme selvitettyä vaurioituneet komponentit, joita asennusvalvoja sitä mukaa faksasi tilaukseen. Lentorahtina uusia komponentteja alkoi pian saapua käyttöömme lähes päivittäin. Tämän jälkeen oli muutama päivä rauhallisempaa aikaa. Teimme 8 tunnin päivää.

Kun komponentteja alkoi saapua jatkoimme ylitöinä tarvittaessa päivää. Korjasimme konetta noin 30 kilometrin päässä Durbanista sisämaahan päin konepajalla.

Kontrastit olivat jyrkkiä, kun ajelimme töihin varhain aamiaisen jälkeen vuokra-autolla loistohotellistamme. Noin puolen tunnin ajon jälkeen väkeä asui merikonteissa ja peltihökkeleissä polttaen nuotioita ulkosalla aamuviileydessä. Metalliastioita ja purkkeja oli sijoitettu tulien yläpuolelle.

Kun työn valmistuttua ajoimme viimeistä kertaa konepajalta – Hotellille jätimme hökkelikylän kohdalle tienvarteen pari kookasta muovisäkkiä missä oli meidän työkengät, hieman puhtaita työvaatteita, uusia työhanskoja sekä kaikki meiltä juomatta jääneet kivennäisvesipullot.

Eräänä päivänä kävimme tekemässä pikku huollon läheiselle paperitehtaalla, lähtö ei ollut heti aamusta, joten tein pienen kävelylenkin Intianvaltameren rannalle merituulta haistelemaan ennen aamiaista.

Tarina jatkuu

Teräsmiehet maailmalla-kirjoituskilpailu 2015 – 2016, järjestäjinä BP Asennus Oy, Metallityöväen Liitto, SKS Teksti: Juha Kaasinen Piirros: Kari Sihvonen, Copyright 2017

Etelä-Afrikka 2/4

Ohitan rannalla katetun esiintymislavan, lavan lattialla seinustalla nukkui pieni hahmo paksun kankaan alla, pienen käden pilkistäessä peitteen alta. Taitoin lompakostani muutaman kymmenen randin setelin ja laitoin ne varovasti pieneen käteen.

Hahmo liikahti ja arviolta hiukan alle kahdeksan vuoden ikäinen poika nousi istumaan peite sylissään silmät ympärjäisinä tukka sojottaen joka suuntaan. Sanoin hiljaisella äänellä good morning ja jatkoin aamukävelyäni.

Ei hotellille palatessa oikein loistohotellin aamiainen monine variaatioineen maistunut kuten aiempina aamuina. Tuli mieleen, että merimiesaikoina me merimiehet miellettiin Suomi sarvikuonojen maaksi, kovan byrokratiansa vuoksi, vaikapa alkoholin anniskelun ja myynnin puitteissa, muista omituisista määräyksistä, holhoamisesta puhumattakaan.

Me merimiehet olimme tottuneet vapaampaan kulttuuriin ulkomailla saamiemme kokemuksien perusteella. Nyt saimme sitten kokemusta kulttuurista eri muodoissaan toisessa sarvikuonojen maassa.

Vuokrayrityksen kaveri oli meitä iäkkäämpi hiukan yli 60 vuotias iloinen toimelias energinen kaveri, tulimme kaikki hyvin toimeen keskenämme, Durban oli vilkas, elämää täynnä lähes yötä päivää sykkivä kaupunki. Kerran – pari viikossa nautimme iltaisin T-luupihvin oikein liinalta ruokaryyppyjen kera. Basaareita, katumyyjiä, esiintyviä eri lajien taiteilijoita toimi rannoilla runsaasti arki-iltaisin verrattain myöhään.

Eräänä aamuna aamiaisella vuokrayrityksen kollega oli hieman salaperäinen sanoen tapasin pojat pari päivää sitten illalla prinsessan, hän tulee päivälliselle mukaan tänä iltana.

Kyllähän se meille sopi hyvinkin ilman muuta vastailimme kollegalle.

No, nainen oli todellakin prinsessa hiilenmustine hipiöineen hieman teräksen sinertävänsävyä kiiltävässä pitkässä mustassa tukassaan sekä hienossa värikkäässä ohuen ilmavassa uumaltaan kapeassa kokomekossaan. Prinsessa oli todellinen zuluprinsessa. Koska oli kotoisin viereisestä Natalin maakunnasta, mitä vanhan polven afrikkalaiset sanovat Zulujen maaksi. Heistä muodostui hieno pari.

Teräsmiehet maailmalla-kirjoituskilpailu 2015 – 2016, järjestäjinä BP Asennus Oy, Metallityöväen Liitto, SKS Teksti: Juha Kaasinen Piirros: Kari Sihvonen, Copyright 2017

 

Etelä-Afrikka 3/4

Projekti tuli valmiiksi ja meillä jäi yksi täysi arkipäivä vapaata, ennen lentoa Englannin kautta Suomeen. Vapaapäivän käytimme pikkuostoksiin ja tuli sitä muutama kylmä olutkin maistettua.

Viimeisenä iltana ennen kotiinpaluuta katseltiin porukalla hotellin ulkoterassilta Intian valtamerelle missä tyhjiä tankkereita seilasi harvakseen Persianlahden suuntaan ylöspäin ja täysiä seilaili matalana lastissa alaspäin mantereen eteläkärkeä kohden mikä laiva hahmottuen, joistakin ainoastaan kulkuvalot erottuen.

Tarjosin kollegoille oluet Etelä-Afrikan illassa tämän minua hieman koskettaneen tilanteen kunniaksi.

Asennusvalvoja kyyditsi meidät seuraavana päivänä lentokentälle puolenpäivän aikaan prinsessan ja prinssin jäädessä vilkuttelemaan meille hotellin ulkoterassilta.

Viihtyisyyttä komennuksilla lisäsi paljon majoitusolosuhteiden kehittyminen. Pitempiaikaisilla työmatkoilla majoituttiin yhden hengen huoneissa. Yksityisyyttä kaipaa jokainen ihminen ajoittain myös komennuksilla.

Kokeneemmat komennusmiehet arvostivat kerros, rivi tai omakotitalo huoneistotyyppistä asumista, joissa 3-5 henkilöllä jokaisella oli oma huone käytössään. Keittiö ja olohuone olivat sitten yhteisiä. Oli enemmän kodin oloista elämää ja sai kokata mitä vain, milloin vain.

Pyykinpesukone oli tarpeellinen ylellinen kodinkone komennusmiehille. Suojavaatteiden pesut ja huollot hoiti työnantaja, mutta siviilivaatteet pestiin ja huollettiin omatoimisesti.

Osa nuoremmista komennusmiehistä asui hotelleissa mieluummin. Monet työnantajat majoittivat aina työvoimansa yhden hengen huoneisiin, vaikka sopimukset eivät sitä alkuun vaatineetkaan.

Yhteishenki toimi pääsääntöisesti hyvin työmatkoilla, ammattitietoa ei salattu kuten vuosikymmeniä sitten ns. nokkamiehet ja kympit tekivät. Nuori koulusta valmistunut työelämää aloittava työntekijä sai aina mentorointia kokeneilta ammattimiehiltä. Hyvän ammattimiehen motto oli, naisesta saa olla mustasukkainen, mutta ei osaamisestaan ammattiasioissa palkkatöissä. Tietoa tulee antaa ja jakaa työkavereille, työnanatajalle, asiakkaille, yhteiskunnalle.

Teräsmiehet maailmalla-kirjoituskilpailu 2015 – 2016, järjestäjinä BP Asennus Oy, Metallityöväen Liitto, SKS Teksti: Juha Kaasinen Piirros: Kari Sihvonen, Copyright 2017

Etelä-Afrikka 4/4

Kustannussyistä jo vuosien ajan huoltoja ja pienempiä projekteja ovat työntekijät suorittaneet yksin tai ryhmissä ilman esimiehiä kielitaidon ollessa riittävä, tämän mahdollistaa ainoastaan korkean ammattiosaamisen hallinta, sekä korkea itseluottamus.

USA:ssa, Kiinassa, yleensä Aasiassa, Etelä-Amerikassa osin Euroopassakin paikalliset työntekijät juoksuttavat tiuhaan bosseja tarkastamaan onko oikein ja hyvin tehty, voiko jatkaa eteenpäin asennuksissa. Asia on henkilökohtaisesti todettu usein. Suomalainen komennus nainen ja mies eivät turhaan pomoja juoksuttele, vaan projektit etenevät jouheasti, ongelmat ratkaistaan pääosin itsenäisesti mikäli niitä ilmenee.

Suomalaisen komennusnaisen ja -miehen ei tarvitse koskaan kyseenalaistaa osaamistaan ja aikaan saannostaan töitä tehdessään saiteilla missään maanosassa tai valtiossa. Suomalaisen työntekijän ammattitaito itsenäisen tekemiskykyineen, ongelmanratkaisutaitoineen ovat huippuluokkaa kaikilla osa-alueilla, verrattuna minkä tahansa valtion ammattikollegoihin.

Kotiinpaluut olivat aina mieleisiä luonnollisesti, etenkin kun lapset olivat pieniä. Toki kotiinpaluuta odotti myös vaimon kanssa kahdestaankin kotia pitäessä lasten eläessä jo omillaan kodista itsenäistyneinä.

Muistan eräänkin kerran kun palailin parin kuukauden työmatkalta kotiin yölennolla kesäisenä aamuyönä Helsinki-Vantaalle.

Siirtyessä lentokenttäbussiin aistin oikein suomalaisen havumetsien tuoksun kun vedin henkeä paineistetussa koneesta ulos päästyäni.Tuli tunne, että Suomalainen luontokin toivottaa tervetulleeksi kotiin palaavan komennusmiehen heti kotimaan kamaralle astuessaan.

Teräsmiehet maailmalla-kirjoituskilpailu 2015 – 2016, järjestäjinä BP Asennus Oy, Metallityöväen Liitto, SKS Teksti: Juha Kaasinen Piirros: Kari Sihvonen, Copyright 2017