Ensimmäinen keikka reppumiehenä

Olin hitsaillut putkia jo jonkin aikaa erään isohkon putkiurakoitsijan konepajalla. Olin tosiasiassa vielä harjoittelija korkeapaineputkien hitsaamisessa, mutta intoa riitti enemmän kuin taitoa. Kerran olin päässyt komennukselle läheiselle sellutehtaalle, mutta se ei ollut tuntunut oikealta komennustyöltä, kun sitä tehtiin kotoa käsin ja palkan lisäksi sai vain pientä voileipärahaa

Konepajalla joskus perjantaisin poikkeilevat firman komennusmiehet esiintyivät itsevarmoina ja joskus rehvakkainakin. Pientä kateutta tuntien seurailin heitä ja kuuntelin heidän juttujaan. Komennuksella maksettava päiväraha toisi melkoisen lisän palkkaan.

Sellutehtaalla tosin olin saanut tympeän vastaanoton tehtaan työntekijöiltä. Minulta ja työpariltani oli heti ensimmäisenä päivänä alettu kysellä, että koska lähdette pois täältä. Emme saaneet käyttää samoja vessoja kuin talon omat miehet, vaan meillä oli pommisuojassa oma käymälä.

Työmaaruokalassa emme myöskään saaneet käydä samaan aikaan kuin sellutehtaan työntekijät.

Työnjohtaja joka antoi meille työtehtävät, käyttäytyi kyllä meitä kohtaan asiallisesti, eikä kukaan tehtaan isommista herroista meitä mitenkään kaltoin kohdellut. Se pieni putkityö tuli kuitenkin tehdyksi parissa viikossa ja olimme palanneet konepajalle putkistojen esivalmistelupuuhiin.

Tarinan muut jutut:

Ensimmäinen keikka reppumiehenä osa 2

Eräs lapsuudesta tuttu kaveri kehuskeli ansioillaan reissuhommissa. Hän kertoi olevansa erään pienen alan yrittäjän palveluksessa. Olin kuullut tällaisia firmoja pyörittäjiä sanottavan orjakauppiaiksi. Penttilän Mikko kuitenkin kertoi kaiken sujuvan hyvin ja lupasi puhua puolestani työnantajalleen, jota hän sanoi tuttavallisesti Raneksi.

Eikä siinä mennytkään montaa päivää kun Putki ja Teräs nimisen firman omistaja Rauno Laitinen ilmestyi Mikon kanssa ovellemme. Olin myyty mies melko nopeasti ja työpaikka olisi enää kiinni siitä, että pystyisin hitsaamaan pätevyyden osoittamat koehitsaukset.

Tämä tapahtuisi Varkaudessa saakka ja minulla kun ei ollut autoa, niin firman omistaja lupautui minua sinne kyyditsemään.

Pyysin työnantajaltani päivän vapaata. Lähdimme sovitusti Tampereelta varhain aamulla kohti Varkautta. Oli kaunis alkukesän päivä 1969. Johtaja sompaili Mersulla vauhdikkaasti ja eleet ja puheet kertoivat, että mies liikkui paljon tien päällä.

Ihmeissäni totesin mielessäni, että mies vaikutti lapselliselta puheissaan. Hän maalaili lupaavia näköaloja tulevaa hitsaajasuraani ajatellen ja nimenomaan hänen yrityksessään.

Erään mutkan jälkeen kettu juoksi metsiköstä tielle ja johtaja innostui kovin ja yritti ajaa ketun yli.

Ei hän kuitenkaan onnistunut ja olin helpottunut.

Pääsimme Varkauteen ja menimme heti isolle tehdasalueelle ja sieltä löytyi rakennus, jossa oli oikein oma osasto koehitsauksia varten. Huomasin, että työkalut olivat vanhanaikaisia ja epäkäytännölliset. Olin jo tottunut Tampereella siihen, että hitsaajalla oli hitsausvirran kaukosäätäjä käytössään.

Varkaudessa ei näyttänyt olevan ja virtaa säädettiin etukäteen kaapelien napoja eriarvoisiin reikiin panemalla. Sain kuitenkin virran mieleisekseni ja aloitin työn. Rauhassa sitä en saanut tehdä sillä selkäni takana kävi useampikin valvoja ja päällikkö tumman lasin kanssa vahtaamassa.

Onnistuin kuitenkin mielestäni kohtuullisesti ja noin kolmen tunnin työn jälkeen koepalat oli hitsattu. Silmämääräinen arvio tehtiin heti ja työni siltä osin hyväksyttiin, mutta edessä olisi vielä saumojen röntgenkuvaus ja tiedot sen tuloksista tulisivat sitten myöhemmin.

Palasin seuraavana päivänä vanhaan työpaikkaani, enkä siellä puhunut vielä aikeistani mitään. Odotusta kesti vielä seuraavaan päivään saakka.

Kotiin päästyäni töiden jälkeen uusi työnantajani istui Mersussaan minua odottamassa. Kokeeni olivat kelvanneet ja tunsin hivenen ylpeyttä, olihan Varkauden konepaja kuitenkin siihen aikaan toinen Suomen suurista voimalaitosrakentajista.

Hitsauskokeet arvosteltiin tuolloin kakkosesta vitoseen Kakkoset menivät hylkyyn ja kolmoset kelpasivat työsaumoina, mutta kokeissa käytäntö oli, että niiden piti olla mieluummin nelosia ja vitosia. enemmistö arvostelluista saumojeni kuvista olivat olleet nelosia, mutta oli joku vitonenkin joukossa ollut.

Ensimmäinen keikka reppumiehenä osa 3

Johtaja sanoi, että minun pitäisi olla maanantaina Kokkolassa, jonne Varkautelaiset rakensivat uutta kattilaa. Oltiin torstaissa ja minulla oli kahden viikon irtisanomisaika.

”Rane” kertoi kuitenkin, ettei se ole este, vaan jos minulta pidätetään kahden viikon palkka, niin hän maksaa siitä puolet ja minun tappiokseni jäisi vain viikon palkka.

ja toisella heistä on kuplawolkkari ja siihen mahtuisimme kaikki ja vaikka pari kolme muutakin tarpeen vaatiessa.

Johtaja sanoi, että emme tarvinneet paljon työkaluja ja tarvikkeita, koska hitsauspuikot ja muut tulisivat Varkauden firmalta. Hitsauskoneet ja maskit ja myös kaukosäätäjät tulisivat hänen kauttaan. Hitsauspuikkoja johtaja kehotti mahdollisuuksien mukaan laittamaan pakkiin, ne kun ovat kallista tavaraa.

Seuraavana päivänä sanoin heti aamulla, että olin lähdössä talosta pois ja esitin, että kertyneet kesälomani kävisi irtisanomisajasta. Esimieheni ei ensin sanonut oikein mitään vaan läksi konttorille ohjeita ylemmiltä saadakseen.

Kohta hän tuli ja ilmoitti, että ei se niin mene kun mistään loma-ajasta ei ole sovittu. Kahden viikon palkka lähtee jos en irtisanomisaikaa noudattaisi..

Ensimmäinen keikka reppumiehenä osa 4

Viikonloppuna työnantaja soitti ja kertoi ajan jolloin Erkki Mäkilä niminen mies tulisi minua noutamaan maanantai aamuvarhaisella. En tuntenut tätä Erkkiä aikaisemmin, mutta hänkin soitteli vielä ja varmistimme näin matkaan lähdön. Jos vaikka aluksi majoittuisimme hänen telttaansa kun oli kaunis ja lämmin kesäkuu menossa.

Maanantaina sitten valvotun yön jälkeen lähdimme liikkeelle. Vaimoni ei suoraan vastustanut lähtöäni kun olin perustellut asiaa paremmilla ansioilla.

Erkki ja Jorma olivat arviolta suunnilleen ikäisiäni miehiä. Minulle oli ikää kertynyt kaksikymmentä seitsemän vuotta. Tuli siinä matkan aikana puhe, että matkatyössä oma auto on tärkeä väline. Erkki hieman ihmetteli meitä autottomia miehiä, mutta toisaalta hän totesi, että tulivathan matkakulut halvemmaksi kun ei kaikki omalla kaaralla ajeltu.

Vaasasta käännyimme kohti Kokkolaa ja noin neljän tunnin ajon jälkeen olimme perillä. Outokummun alue näytti laajalta ja pysäköimme auton lähelle tehdasalueen porttia. Havaitsimme kattilatyömaan olevan alueen meren puoleisella laidalla ja läksimme kävelemään työmaatamme kohti.

Löysimme sinikypäräisen työnjohtajan ja häneltä kuulimme, että hitsauskoneemme olivat tulleet ja hän näyttäisi meille sosiaalitilat, jossa voisimme pukeutua ja tulla sen jälkeen varastolle ja sitä kautta pääsimme aloittamaan työt.

Meille annettiin varastolta keltaiset kypärät ja sanottiin, että ilman kypärää työmaa-alueelle ei ollut menemistä.

Minut vietiin voimalaitosrakennuksen alaosaan, jossa risteili loivamutkaisia kuusituumaisia putkia. Niitä oli heftaamalla liitetty toisiinsa, mutta vain muutama liitos oli kokonaan hitsattu.

Työnjohtaja sanoi, että siitä pääsee alkuun, mutta ennen hitsausta saumakohta pitää esilämmittää ja varastolta saat nestekaasupullon ja polttimen sekä väriliitua, jolla voi tarkistaa oikean lämmön.

Putken seinämän vahvuus oli arvioni mukaan viisitoista milliä ja putken reunamat oli viistetty ja lisäksi toisiinsa kiinni väliaikaisesti heftattujen putkien välissä oli noin kolmen millin ilmarako. Jorma tuli samaan työhön…

 

Ensimmäinen keikka reppumiehenä osa 5

Lämmityksen tehtyäni aloin hitsata. Pohjapalkoa hitsatessani hioin pois kaikki heftausvaiheen hitsaukset. Työ alkoi sujua ja kun alkuhermostus katosi ja itsevarmuus tuli tilalle.

Välillä vilkuilin ympärilleni ja kiinnitin huomioni vanhempaan Varkautelaisen pääurakoitsijan mieheen, joka hitsaili samassa kerroksessa jotain tukirakenteita.

Näin hänen nostelevan hitsauspuikkolaatikkoa kasvoilleen ja ihmettelin, mutta en kauemmaksi nähnyt mistä oli kysymys.

Sitten hän lopetti hitsauksen ja poistui rakennuksesta. Uteliaisuus voitti ja kävelin hänen työmaalleen

ja löysin puikkolaatikon lähellä olevasta putken pätkästä. Laatikossa oli viinapullo, joka oli juuri sopiva kooltaan ja pysyi tiiviisti puikkolaatikossa. Palasin nopeasti työmaalleni ja ymmärsin päässeeni perille eräästä työmaan ominaisuudesta.

Myöhemmin tulin huomaamaan, että kyseinen ikämieshitsaaja ei milloinkaan vaikuttanut humalaiselta, mutta henki tuoksui joka ainut päivä. Ensimmäinen päivä kattilatyömaalla kului nopeasti.

 

Ensimmäinen keikka reppumiehenä osa 6

 

Kattilan seinälohkojen vieri vieressä olevia putkia hitsaili kaasulla muutamia miehiä. Tätä hitsausmenetelmää ammattipiireissä kutsuttiin ”vispaamiseksi”. Nämä miehet kertoivat myös olevansa lainamiehiä.

Kaksi heistä oli yllätyksekseni entisen työnantajani palkkalistoilla. Heidän työtään hetken seurattuani tunsin pientä kateutta, minulla kun oli toistaiseksi vain puikkohitsaajan pätevyys.

Illalla töitten loputtua lähdimme etsimään leirintäaluetta ja löysimme sen Ykspihlajasta.

Sovittuamme leirintäalueen hoitajan kanssa leiriytymisen hinnasta, pystytimme Jorman teltan ja asetuimme telttaan vähine tavaroinemme. Teltta ei ollut iso, mutta kyllä me sinne mahduimme.

Kummasti alkoi viinahammasta vihloa, mutta kauppa oli jo kiinni, eivätkä uudet työtoverini osoittaneet erityistä kiinnostusta sellaiseen asiaan. Koska edellinen yö oli mennyt pitkälti vuoteessa pyörimiseksi.

Alkoi silmäluomia painaa vaikka kesäinen ilta oli parhaimmillaan. Yöllä tuli hieman vilu ja piti kaivautua makuupussiin syvemmälle

Aamulla kiiruhdimme työmaaruokalaan aamukahville. Työt alkoivat tasan kello seitsemän. Sitä ennen suoritettiin nimenhuuto, jossa todettiin läsnäolevat.

Hitsailin edelleen alakerrassa järeitä putkia toisiinsa. Työpaikalleni tuli itseäni aika tavalla iäkkäämpi mies valkoinen kypärä päässään. Sen jo tiesin, että valkoisen kypärän kantaja oli insinööri ja tämän työmaan korkein päälikkö. Hän tervehti ja kyseli, että miltä uusi työmaa minusta vaikutti ja olinko päässyt hyvin alkuun.

Hän sanoi vielä, että työnantajani oli poikennut ja tuonut pullon hyvää konjakkia…

Työmaan aikana tulin huomaamaan, että miehelle maistuivat väkevät juomat hyvin. Joskus teimme pitempää työpäivää ja lähdimme viikonlopuksi kotiin jo torstai-iltana. Insinööri antoi siihen luvan ja sanoi vaan että:

Joskus kuittoominen jäi nimelliseksi kun insinöörillä oli iltaisin mukavampia puuhia kuin kuittaajien työn valvominen ja tuntien mittaaminen.

Työmaalla oli suunnilleen puolet porukasta Varkauden omia miehiä ja muut olivat erilaisten alihankkijoiden kautta tulleita. Suurin osa porukasta lähti kotiin viikonlopuksi, vaikka matkat olivat monilla hyvinkin pitkiä. Joskus joku jäi viikonlopuksi Kokkolaan ”säästämään”.

Eräänä maanantaina työmaaruokalaaan mennessämme tuli luoksemme mies kurjan näköisenä. Viikonloppu oli kulunut sumussa ja rahat loppuneet, säästöistä ei puhettakaan. Hän pyysi pikaista lainaa, että saisi pilsneriä ja aamupuuron.

Sanoi hän ostaneensa tekstiilejäkin, joten eivät rahat kaikki olleet juokseviin menneet. Tarkemmin kyseltäessä hän kertoi kahdet sukat ostaneensa.

 

Ensimmäinen keikka reppumiehenä osa 7

Jorma alkoi melko pian yöpyä jossakin muualla kuin Erkin ja minun luonani teltassa.


Kertoili meille, että…

Olihan meillä enemmän tilaa, mutta pikku hiljaa yöt alkoivat mennä viileiksi ja kosteiksi.

Aloimme suunnitella asumiseemme jotakin muuta ratkaisua. työnantajilla ei siihen aikaan ollut mitään velvollisuutta työntekijöiden tilapäisen asumisen suhteen.

Eräänä iltana sitten töiden jälkeen aloimme vain matkan varrella poikkeilla omakotitaloissa.

ja kyselimme tilapäistä kortteeria. Melko pian löysimme talon, jossa jo melko iäkäs nainen asusteli yksin. Hän lupasi meille asuinpaikaksi ulkorakennuksessa olevan saunakamarin. Pyydetty vuokrakin oli varsin kohtuullinen.

Olosuhteemme korjaantuivat melkoisen harppauksen.

 

Ensimmäinen keikka reppumiehenä osa 8

Hitsaustyön osalta olin tyytyväinen itseeni. Olin onnistunut mielestäni hyvin ja röntgenkuvaukset olivat paljastaneet työni kelvolliseksi. Olin ehkä liiankin tarkka ja huolellinen, mikä tietysti hidasti työtä, mutta siihen ei kukaan mitenkään puuttunut.


Olin myös tutustunut moniin työtovereihin, jotka olivat eri puolilta Suomenmaata.

Voimalarakennus oli noin kolmekymmentä metriä korkea ja hitsaajan työpaikka vaihtui melkein päivittäin. Raskasta hitsauskonetta joutui siirtelemään ja kaapeleita kiskomaan. Puikkohitsauskoneet olivat vielä silloin pyöriviä generaattoreita ja ne painoivat melkoisesti.

Välillä työntekopaikka oli ylimmillä tasoilla ja joskus taas lattiatasolla. Kaukosäätäjät olivat pyöreitä peltilaatikoita, joiden päällä oli virransäätöpyörä. Laatikko piti ripustaa roikkumaan jonnekin siten, että toisella kädellä piteli hitsauskolvia ja toisella hoiteli virran säätöä. Juuri putkien hitsaamisessa se oli erinomainen apuväline.

Eräänä aamuna työpaikalleni tuli röntgenkuvaaja ja kertoi, että yhdessä hitsaamassani saumassa oli virhe.

Hän kehotti minua hiomaan sauman auki alapuolelta läpi asti.

Koska putken seinämä oli viisitoista milliä, niin hiominen oli hankalassa asennossa ikävä tehtävä.

Alimmaisesta hitsauspalosta löytyi ryhmä huokosia ja ne pois hiottuani hitsasin sauman uudelleen kuntoon. Ilmeisesti joku hitsauspuikko oli päässyt kostumaan tai ollut muuten viallinen.

Saattoi toki vika olla hitsaajassikin, mutta mielellään sitä ei hitsaaja myöntänyt. Olin kuitenkin vielä aloittelija näin vaativissa töissä, eikä tämä käynyt kovasti ylpeyteni päälle. Sauma kuvattiin uudelleen ja todettiin , että vika oli poistunut.

Saattoi toki vika olla hitsaajassakin, mutta mielellään sitä ei hitsaaja myöntänyt. Olin kuitenkin vielä aloittelija näin vaativissa töissä, eikä tämä käynyt kovasti ylpeyteni päälle. Sauma kuvattiin uudelleen ja todettiin , että vika oli poistunut.

 

Tarinan muut jutut:

Ensimmäinen keikka reppumiehenä osa 9

Iltaisin kävimme jotain pientä syömässä tai poikkesimme kaupassa ostamassa suuhunpantavaa.

Saunakamariin päästyämme Erkki yleensä oikaisee itsensä vuoteelle ja oli saman tien unessa. Joskus minä lähdin kaupungille kävelemään, kun ei väsyttänyt ja oli muutenkin levoton olo.

Eräänä iltana näin kaupungilla Jorman, joka oli aika tavalla humalassa. En ollut itsekään selvä, mutta hieman hätkähdinJorman uhoa.

Jostakin naisesta oli tullut erimielisyyttä ja Jorma sanoi minulle, että kohta joku saa turpiinsa ja meni läheiseen ravintolaan.

En ehtinyt paikalta lähteä, kun ravintolan ovesta lensi nahkapusero

ja perässä tuli Jorma niin kovalla vauhdilla, että lennähti vatsalleen ravintolan portaiden eteen.

Ei hänelle pahasti käynyt, mutta nenästä hieman tuli verta ja huuli oli halki. synkästi kiroillen mies lähti jatkamaan matkaa kun ravintolan ovelta tultiin varmistamaan, että miehestä isompi puhti oli lähtenyt.

Seuraavana aamuna Jorma tuli työmaalle vähäisin elein ja pysytteli omissa oloissaan,

mutta ei voinut mitään sille, että hänen saamansa kolhut näkyivät ja siitä hänelle säälimättä muistuteltiin.

Minä pidin suuni kiinni asiasta.

Tarinan muut jutut:

Ensimmäinen keikka reppumiehenä osa 10

Työmaalla oli oma ruokala, joka oli rakennettu parakkiin. Se palveli liikkuvaa työvoimaa, jota oli tehdasalueella muissakin tehtävissä kuin kattilatyömaalla.

Ruoka oli kohtuullisen hintaista ja laatuista. Jorma oli alkanut myöhästellä töihin tullessa.

ja eräänä päivänä hän ei tullut töihin lainkaan.

Seuraavana aamuna nimenhuudon jälkeen työnjohtaja ja insinööri tulivat luoksemme ja insinööri ilmoitti, että Jorma Rosendahlin ei tarvitse tulla töihin enää. Jorma ei häkeltynyt vaan sanoi, että oli mahataudin vuoksi joutunut olemaan eilisen päivän kämpillä.

Kyllä vähemmästäkin juomisesta vatsa menee sekaisin, sanoi työnjohtaja. Insinööri siihen vielä lisäsi, ettei tämä ole neuvottelukysymys.

Jorma meni aivan insinöörin eteen ja sanoi: potkut voit antaa, mutta siihen sinun valtasi sitten loppuukin, soittele kotiin kun tarvitset hyvää hitsaajaa.

Ripein askelin Jorma poistuin työmaalta kohti pukuhuoneita.

 

Tarinan muut jutut: