Olin hitsaillut putkia jo jonkin aikaa erään isohkon putkiurakoitsijan konepajalla. Olin tosiasiassa vielä harjoittelija korkeapaineputkien hitsaamisessa, mutta intoa riitti enemmän kuin taitoa. Kerran olin päässyt komennukselle läheiselle sellutehtaalle, mutta se ei ollut tuntunut oikealta komennustyöltä, kun sitä tehtiin kotoa käsin ja palkan lisäksi sai vain pientä voileipärahaa
Konepajalla joskus perjantaisin poikkeilevat firman komennusmiehet esiintyivät itsevarmoina ja joskus rehvakkainakin. Pientä kateutta tuntien seurailin heitä ja kuuntelin heidän juttujaan. Komennuksella maksettava päiväraha toisi melkoisen lisän palkkaan.
Sellutehtaalla tosin olin saanut tympeän vastaanoton tehtaan työntekijöiltä. Minulta ja työpariltani oli heti ensimmäisenä päivänä alettu kysellä, että koska lähdette pois täältä. Emme saaneet käyttää samoja vessoja kuin talon omat miehet, vaan meillä oli pommisuojassa oma käymälä.
Työmaaruokalassa emme myöskään saaneet käydä samaan aikaan kuin sellutehtaan työntekijät.
Työnjohtaja joka antoi meille työtehtävät, käyttäytyi kyllä meitä kohtaan asiallisesti, eikä kukaan tehtaan isommista herroista meitä mitenkään kaltoin kohdellut. Se pieni putkityö tuli kuitenkin tehdyksi parissa viikossa ja olimme palanneet konepajalle putkistojen esivalmistelupuuhiin.
