Työmatka Tallinnaan osa 1

Georg Its laiva eteni verkkaisesti jäisellä merellä. Helsinki jäi taakse. Kolme miestä seisoi lämpimällä peräkannella katsellen laivan jättämiä maininkeja ja liikkuvia jäämassoja. Työnjohtaja Uolevi Nojonen oli äänessä…

Miehet lähtivät kävelemään laivan etupäähän. Etukannella he havaitsivat vastaan tulevan laivan. Sillä oli isompi laiva hinauksessa.

Miehet tunnistivat sen Silja varustamon epäonnen laivaksi. Se oli ensin Ruotsissa palanut ja korjauksen jälkeen se oli juuttunut karille niin, että pohjaan oli tullut veneen kokoinen repeämä. Hinuri oli selvästi vaikeuksissa kovan kuorman ja ympäröivien jäämassojen takia.

 

Työmatka Tallinnaan osa 2

Uteliaita tuli kannelle runsaasti, vaikka oli hyytävän kylmä.

Kun miehet menivät jälleen lämpimiin sisätiloihin, alkoi Uolevi kertoilla tulevasta työkohteesta:

Loppumatkalla miehet istuskelivat vaitonaisina ravintolassa kahvia nautiskellen. Uolevi jatkoi kuitenkin kertomustaan työkohteesta ja sen historiasta:

Sen uudet miehet tiesivätkin, että Putki ja kannake Oy oli saanut Kemiralta laitoksen putkiston asennusurakan työmaa oli aloitettu neljän miehen voimin kolme viikkoa sitten.

Jukka muisteli sotkua, joka oli syntynyt, kun firman johtaja oli soittanut ja kertonut, että työmatkalle Viroon pitäisi lähteä niin pian kuin mahdollista.

Liikkeen pihassa oli ollut autoja, mutta kapea väli oli kuitenkin löytynyt. Takalasi oli ollut jäässä ja peruutus hankalaan väliin piti tehdä rutiinilla. Särkyvän lasin ja ruttaantuvan pellin ääni paljasti, että rutiinisuoritus ei riittänyt tällä kertaa. Kolhitun auton omistaja työntyi ulos autostaan.

Työmatka Tallinnaan osa 3

Mielessään kiroillen Jukka oli mennyt liikkeeseen ja istuutunut kuvattavaksi. Väkisin hän oli puristanut hymyntaisen.

Kuvat saatuaan Jukka oli lähtenyt ajamaan kohti työpaikkansa konttoria. Kolari tiesi rahanmenoa. Rahatilanne ei ollut kehuttava. Talven aikana oli ollut useita työttömyysjaksoja. Äreänä mies oli polkenut kaasua.

Jukka oli ohittanut edellä tupeksivan pakettiauton kyseenalaisesti risteysalueella. Vauhti oli kiihtynyt nopeassa ohituksessa ja pian sen jälkeen takapuskuriin oli ilmestynyt auto, joka vaati pysähtymään.

Työmatka Tallinnaan osa 4

Jukka ei ollut voinut muuta, kuin myönnellä. Nöyryys ei kuitenkaan pelastanut, vaan sakkoa oli tullut miltei tonni.

Hysteerisenä Jukka oli ojentanut kuvat konttorilla eikä saanut pidettyä tapahtunutta sisällään vaan älähti:

Laiva saapui Tallinnan satamaan. Miehet menivät autokannelle hyvissä ajoin ja olivat lavallisessa pakettiautossa odottamassa autokannen purkamista.

Lavalla oli tavaraa ja papereiden kanssa tullissa kului aikaa. Itse kuormaa tulli ei vaivautunut tarkastamaan. Eikä lavalla mitään kiinnostavaa ollutkaan. Siellä oli vain hitsauskoneita ja käsityökaluja.

Tullista selvittiin ja Uolevi ohjasi auton kohti kaupungin keskustaa.

Kaupungin toisella puolella oli suuri järvi, josta Tallinnan vesilaitos otti vettä. Tämän järven läheisyydessä oli työkohteemme. Aivan työmaan vieressä oli varuskunta ja Venäjän vallan aikainen sotilashautausmaan.

Ihmeissään tulijat katselivat rakennusta ja ympäristöä. Yleisnäkymä oli hyvin masentava. Pihassa oli kontteja ja parakkeja. Vartija koiransa kanssa oli liikkeellä. Pistooli roikkui miehen kupeella nahkakotelossa. Uolevi kertoi, että työmaalla oli ympäri vuorokauden vartiointi. Silti oli paljon tavaraa hävinnyt.

Työkalupakit oli kahlittu kettingillä seinään. Metallikonteissa säilytettiin kaikki hiukankin arvokkaampi tavara. Metallivarkaudet kun olivat vapautuneen Viron arkipäivää.

Työmatka Tallinnaan osa 5

Työkaverit olivat parakissa tauolla kolmikon saapuessa. Nuori vaalea isokokoinen mies tuli heti tervehtimään tulijoita. Kaikki miehet tunsivat toisensa jo varsin pitkältä ajalta.

Marko niminen nuorimies sanoi heti tervehdyksen jälkeen:

Tulijat vilkuilivat toisiaan, mutta eivät sanoneet mitään. Hieman iäkkäämpi, Timo niminen mies sanoi ääntään korottaen Uoleville.

Uolevi tuijotteli kenkiään ja oli vaivaantuneen näköinen.

Karun vastaanoton jälkeen tulivat havaitsivat muitakin asioita. Viereisten parakkien suunnalta kuului laulua.

 

Työmatka Tallinnaan osa 6

Jukka ja Olavi aloittivat työt. He tekivät liittymiä kaupungin vesijohtoverkkoon. Valaistus oli huono.

Liian myöhään he huomasivat ulostekasat, joita oli työpaikalla kaikkialla pimeissä nurkissa. Ilmeni, että työmaalla ei ollut lainkaan vessaa, vaikka oltiin melkein Tallinnan keskustassa. Tarpeet oli tehtävä joko sisälle, tai ulos aidan viereen, jossa oli hieman suojaavaa pusikkoa.

Me kävimme mieluummin siellä puskassa, mutta paikalliset paskansivat työmaalle. Pusikon lähellä kulki tie, joten ei sekään ihanteellinen paikka vessalle ollut, mutta valinnanvaraa ei ollut.

Suomalaisten kortteeripaikkana oli pieni hotelli. Sen nimi oli Dolores. Se oli perheyritys. Perheen vaari, joka usein öisin päivysti, ei lakannut ihmettelemästä suomalaisten varhaista työhön lähtöä. Vaari naureskeli kun miehet lähtivät keväiseen kirpeään pakkasilmaan.

Aluksi työmaalla oli ollut käytössä vanha lada, jolla työmatkat oli taitettu. Eräänä yönä se oli kuitenkin hajotettu alkutekijöihin.

Kuudelta aamulla miehet lähtivät kävelemään. Reippaasti kävellen matka taittui noin puolessa tunnissa. Matkan varrella oli tori. Torin laidalla oli kioski, yksi monista. Kioskin luona miehiä kohtasi joka aamu säälittävä näky. Vanha, harmaa mummo nukkui istuvillaan kioskin penkillä. Pomppa, johon mummo oli kääriytynyt suojasi tietysti hiukan, mutta kyllä pakkasilma täytyi kuitenkin tuntua.

Iltaisin katujen tyhjennyttyä ja illan pimennyttyä, miehet näkivät samanlaisia mummoja pöyhimässä roskalaatikoita. Miehet saattoivat helposti havaita, että tavallista työtä ei siinä maassa silloin arvostettu. Kaikenlainen pieni ja suurempi liiketoiminta sen sijaan kukoisti. Oli monenlaista kioskia ja banaanikauppiasta.

Eräs Suomalaisista asusteli Tallinnassa. Hän asusteli avoliitossa Viron venäläisen naisen kanssa. Naisen sisaren mies oli suomalaisfirmalla aputyöntekijänä. Hänen apunsa olikin tarpeen. Hän oli ammatiltaan taksikuski ja tunsi kaupungin erityisen hyvin.

Mikäli jotakin tarvittavaa oli Tallinnassa saatavilla, niin kyllä tämä Valeri niminen mies sen löysi. Mies oli laittanut taksinsa seisontaan kun sain olla suomalaisten töissä. Palkka oli paikallisen mittapuun mukaan hyvä, vaikka ei hänellä tietenkään samaa maksettu kuin ammattimiehelle.

 

Työmatka Tallinnaan osa 7

Neljä viikkoa Jukka ja Olavi ennättivät työskennellä kun työmaalla järjestettiin harjannostajaiset. Rautasulfaatti varastosta raivattiin juhlapaikka.

Miesten ihmeeksi työmaalle tuotiin myös vessa. Kutsuvieraita tuli paljon. Oli hienosti pukeutuneita Virolaisia ja muutamia Kemiran edustajia.

Pöydät notkuivat samppanjaa ja erilaista suuhunpantavaa. Työmiehiä ei näihin harjannostajaisiin kutsuttu. Työt jatkuivat normaalisti juhlien ajan. Juhlien jälkeen vietiin myös vessa pois.

Työn aikana selvisi, että neljä miestä ei olisi urakasta selvinnyt aikataulun puitteissa.

Putkistot rakennettiin erikoismateriaalista, joka aiheutti ongelmia hitsauksissa. Materiaali oli jäykkäjuoksuista ja vaati hitsaajalta taitoa ja kärsivällisyyttä.

Työmaan aikana kevät oli puhjennut kukkaan Tallinnassa. Kaupunki vaikutti paljon viihtyisämmältä. Työmaan aidan vierustan puskatkin olivat puhjenneet lehteen. Putkityöt oli saatu tehtyä hyväksyttävään kuntoon. Työmaan lopettajaisissa Marko kiitteli Olavia ja Jukkaa siitä, että nämä olivat tulleet työmaalle.