Komennusmiehen tytär

nyt näin keski-iän ylittäneenä voin jo muistella omaa lapsuuttani komennusmiehen tyttärenä.

Ensimmäiset muistot liittyvät siihen, että iskä oli aina lähdössä jonnekin…

…tai tulossa jostakin, mitä en silloin ymmärtänyt ollenkaan.

varsinkin kun kavereiden iskät olivat joka päivä kotona.

Iskän kotiin paluuta odotin aina innolla ja laskin päiviä.

tosin ehkä niillä tuliaisilla oli myös osuutta asiaan.

    Komennusmiehen tytär 2

    Sitten kun iskä oli kotona, niin se oli oikeasti läsnä mun elämässäni. Hurjan kiitollisena muistelen niitä aikoja lapsuudesta, kun iskän kanssa käytiin milloin missäkin ja tehtiin milloin mitäkin…

    sillä oli aina kotona ollessaan aikaa mulle. Opetti mm kalastamaan ja ajamaan pyörällä.

    ja myöhemmin mopolla, jonka opettamista iskä nykyään varmaan katuu.

    käymään joulukuusivarkaissa lähimetsässä. kaikki opit ei voi olla aina hyviä.

    opetti se myös meidän autotallissamme pitämään hitsipuikkoa kädessä ja sain minä
    jotain tuherrusta johonkin pellin kulmaan aikaakin.

    ei tullut hitsaria tytöstä, vaikka yritys kova olikin…

      Komennusmiehen tytär 3

      Mutta, muistan myös kuinka kurjaa oli, kun iskä ei juuri koskaan ollut paikalla kevät- tai joulujuhlissa.

      Lapsuuden muistot on jakautunut mulla kahtia… iskä kotona ja iskä poissa.

      Se että iskä oli paljon poissa, opetti minut ehkä itsenäisemmäksi nopeammin, kun oli pakko itse selvitä ja selvittää asiat omin päin, kun ei ollut iskää siinä…

      jolta päivittäin olisi voinut kysyä sitä neuvoa. Ei ollut meinaan mitään kännyköitä siihen aikaan, että olisi voinut pirauttaa tuosta noin vaan. Oma maalaisjärki ja neuvokkuus kyllä kasvoi ihan kivasti.

        Komennusmiehen tytär 5

        Olen kiitollinen tänä päivänä kyllä siitä, että iskä piti kuria kotona.

        ja vaikka poissa olikin paljon, niin kyllä sen auktoriteetti oli silti jossain mielessä läsnä kuitenkin.

        Nyt aikuisena olen ymmärtänyt minkä ”uhrauksen” iskä teki aikoinaan, kun komennushommin lähti.

        Sen saman minkä jokainen perheellinen komennusmies tavalla tai toisella tekee.

          Komennusmiehen tytär 6

          Siinä luopuu normaalista perhe-elämästä, jokapäiväisestä läsnäolosta.

          Siinä ei välttämättä näe lastensa ensiaskeleita,

          kaikki ne pienet kuhmut ja ruhjeet, joita olisi ollut kiva olla puhaltamassa paremmaksi, ne kaikki elämän pienet jutut… ne jäävät usein kokematta.

          Se monen mielestä ”puuduttava” arki elämä jää kokematta, se mikä loppupelissä on sitä, jota komennusmies varmaan eniten kaipaa tai ainakin mun iskä kaipas. Ei se elämä varmastikaan helppo ollut kenenkään kannalta katsottuna, ei perheen eikä sen komennusmiehen.

            Komennusmiehen tytär 7

            Tänä päivänä voisi ehkä sanoa, että ympyrä on jollain muotoa sulkeutunut, kun tulin itse töihin komennustöitä tekevään yritykseen, tosin ihan toimistohommin.

            mutta ehkä näin komennusmiehen tyttärenä osaan katsoa asioita monelta kantilta ja ymmärtää ettei kaikki aina ole sitä miltä se ulospäin näyttää.

            Lopuksi vielä…niin se komennusmies-iskä nauttii tällä hetkellä hyvin ansaituista leppoisista eläkepäivistään

            ja on myös kolmen jo aikuisiän kynnyksellä olevan lapsenlapsen auttava ja läsnäoleva Muffa!