Rautakourien työtä ja eloa maailmalla

Itäisessä-Suomessa syyskuun aurinkoisena päivänä Polvikoski työnteli vesiään kohti kapeaa, mutta useamman kilometrin pituista Vuorijärveä. Polvikosken mieltäisi mieluummin reiluksi puroksi vähäisen vesimääränsä vuoksi, kapean kivipohjaisen suhteellisen pitkän jyrkän laskunsa ansiosta virtaus antoi vedelle monimuotoisen sävelen.

Solina kantoi hyvin läheiselle laavulle missä maastoasuinen mies ripusteli kahta teertä räystäälle riippumaan.

Saaliin saaminen ei enää vuosikausiin ollut miehelle tärkeintä metsästysharrastuksessa, vaan kaikessa rauhassa liikkuminen metsissä…

…sekä kiireettömät viipyilyt tulilla luonnossa olivat mieluisempia asioita.

    Rautakourien työtä ja eloa maailmalla 2

    muutamaan kanalintuun, jänikseen, eli sorsaan tuli vuosittain haulikon käyntiä kokeiltua sopivan tilanteen sattuessa metsissä liikkuessaan.

    Mies viihtyi hyvin yksikseen eräreissuillaan, vaikka ei seuraakaan kaihtanut…

    syksyinen hirvijahti vuosittain antoi sosiaalisuuksineen myös kantoa luonnon kokemiseen.

    Joskus myös yhteisjahdit pienenriistan puitteissa…

    sekä iltaisin porukalla saunominen jahtien päätteeksi seuran metsästysmajalla olivat myöskin mieluista ajanvietettä.

    Mies siirteli laavun perältä pari sylillistä puita repun viereen ja alkoi nostella pilkkeitä käden ojennuksen päässä laavun etupuolella sijaitsevaan kaivonrenkaaseen.

    sytyttäen samantien koivuntuohella pilkkeet tuleen. Mies oli vapautunut hiljattain
    lähes 44 vuoden palvelun jälkeen työelämästä.

      Rautakourien työtä ja eloa maailmalla 3

      Aurinkoinen syyspäivä puron solinoineen, kiireetön olotila sai miehen muistelemaan menneitä aikoja laavulla istuskellessaan.

      Työura alkoi jo 15 vuotiaana 70 luvun taitteessa messipoikana merillä, edelleen moottorioppilaana, meripalvelun päättyessä moottorimiehenä.

      Viidellä laivalla tuli seilattua.

      merimiesammattikoulu ja varusmiespalvelu merivoimissa sisältyivät seilauksien väliin.

      Lopullisesti työura päättyi konepajamiehenä metalliteollisuuden palveluksesta. Lähes viisi vuotta kestänyt meripalvelu antoi hieman perspektiiviä myöhemmille työmatkoille koneasennuksissa sekä huolloissa pääosin paperitehtailla metalliteollisuuden palveluksessa.

        Rautakourien työtä ja eloa maailmalla 4

        Parilla 300 metrisellä supertankkerilla ajettiin raakaöljyä lähinnä Persianlahdelta, Koreasta, Singaporesta Keski-Eurooppaan Etelä-Afrikan kärki kiertäen.

        Suezinkanavan läpi eivät alukset mahtuneet kulkemaan, eivät myöskään Tanskan salmeen alukset mahtuneet, joten Suomen satamiin supertankkereilla ei koskaan ajettu.

        Supertankkereiden 32 hengen miehistöstä 6-8 oli naisia.

        talouspuolella kokkeina, messityttöinä, hyttien, salonkien, saunojen ja muiden laivan yleisten tilojen siistijöinä. Myös matkustaja-alus MS Aallottarella seilasi naisia Tukholman linjalla.

        Muuten naisia oli valtamerialuksissa erittäin harvoin seilaamassa matkustajalaivoja lukuunottamatta vuosikymmeniä sitten.

        Vajaat parisataa metrisellä tankkerilla ajeltiin puolijalosteita ja dieselöljyä Mustanmeren pohjukasta Batumista Suomeen.

          Rautakourien työtä ja eloa maailmalla 5

          Pieni aika tuli seilattua matkustaja-aluksella Helsinki – Tukholma linjaa. se ei tuntunut oikein merimiesstaililta vaan paremmin raitiovaunu matkoilta Arabianrannasta – Hietalahteen ja takaisin, Helsingissä.

          Täytyy kuitenkin myöntää kyllä Tukholman saaristo on kaunista katseltavaa kesäisenä aamuna.

          Parhaita reittejä seilasi Actinia seitsemänkymmentä luvun alussa. Esimerkkinä se, kun Kotkasta lähdettiin täydessä paperirullalastissa.

          noin 27 – 30 vuorokauden seilauksen kuluttua lastia purettiin Buenosairesissa Argentiinassa. Reilun viikon ajan kolmessa vuorossa suoritetun purkamisen jälkeen alus oli tyhjä.

          Reilu toinen viikko lastattiin pakastettua häränlihaa ja vuotia syväjäähdytteisiin ruumiin. hedelmiä lastattiin viileille osastoille konejäähdytteisiin ruumiin. Eläintenrehua tavallisiin lastiruumiin. lisäksi paluumatkalla Brasialian Riosta tai Santoksesta lastattiin vielä kahvia parin päivän ajan.

          Madeiralla Funchallista kansilastiksi saattoi tulla vielä viiniä ennen Rotterdamiin sekä Helsinkiin saapumisia. Yleensä Las Palmasista Kanariansaarilta menomatkalla Etelä-Amerikkaan otettiin bunkkeria, polttoainetta koneita varten, makeaa vettä sekä muonaprovianttia noin viiden – kuuden tunnin ajan.

            Rautakourien työtä ja eloa maailmalla 6

            Pyörillä liikkuvia lasteja ei tunnettu lainkaan siihen aikaan vaan lastit purettiin ja lastattiin laivan omilla vinsseillä tai satamanostureilla. laivassa Ruumien luukut olivat pieniä ja lastit täytyi ahtaa molemmissa vaiheissa sivuille, että pituussuunnassa.

            Modernit tehokkaat konttilaivat perä- ja keulaportteineen, merikonttitekniikoineen tekivät vasta tuloaan. Näin oli loppujen lopuksi parempi, ehti tutustua eri maiden kulttuureihin paremmin kiireettä.

            Vanhassa Actiniassa ei ollut saunaa, joten merimiespappi vei meitä usein saunomaan vanhalla Volksvagen- pakettiautolla merimieskirkolle. Saimme samalla lukea sanoma-, aikakauslehtiä, viikonkin vanha lehti tuntui tuoreelta siihen aikaan.

            Myös tuore pulla maistui hyvinkin meille kaikille kahvin tai teen lisukkeena. Buenosairesissa kelpasikin saunan jälkeen lähteä kaupungille rentoutumaan posket punoittaen.

            Lähes kahdeksankymmentä luvun alkuun saakka Suomikuvan antaminen maailmalla ruohonjuuritasolla päiväntasaajan alapuolella oli aikalailla merimiesten varassa.

              Rautakourien työtä ja eloa maailmalla 7

              Kun käveli Buenosairesin keskustassa Ventisinkko de la maijoa 70-luvun alussa ei törmännyt Suomalaisiin turisteihin tai opiskelijoihin. Heitä ei tavannut edes laitakaupungin baareissa. 70-luvulla Harvoin Suomalaisia tapasi Euroopassakaan Hampurissa, Rotterdamissa, Amsdertamissa.

              Tänä päivänä ei tahdo maanosaa, eikä valtiota löytää missä ei eläisi Suomalaisia vakituisesti, tai liikkuisi turisteina.

              Nykyajan merimiehet eivät ehdi maissa käymään juurikaan, miehistöjen määrät ovat pieniä, laivojen viipyessä vain muutaman tunnin satamissa.

              Teknologian kehitys automaatioineen on kehittänyt satamien, että laivojen rakenteita valtavasti, saaden lastin käsittelyn nopeaksi, kaikissa lastin käsittelymuodoissa.

                Rautakourien työtä ja eloa maailmalla 8

                Myös metallialan komennusmiehille alkoi aueta eksoottisia projektikohteita 80-luvun loppupuolelta lähtien.

                Etelä-Afrikan vapautuminen kauppasaarrosta.

                Etelä-Amerikan sekä Aasian maiden alkaessa investoida sellu ja paperi-teollisuuteen tarvittiin itsenäiseen työhön pystyviä sekä ongelmienratkaisukykyisiä konepaja-ammattilaisia projekteihin komennuksille.

                Suurilla konepajoilla Suomessa oli vielä 90-luvun puolivälin tienoille omat osastot komennusmiehille, he suorittivat pelkästään matkatöitä huolloissa ja asennuksissa.

                Työnantajat alkoivat käyttämään muka säästösyistä vuokrayrityksiä asennuksissa ja yhdestä – kahteen tuotteet tuntevaa omaa ammattilaista enää lähti projekteihin jatkossa. Nykyään työt tehdään pääosin projektimaan paikallisilla ammattilaisilla, edelleen yhdellä – kahdella omalla ammattilaisella terästettynä.

                  Rautakourien työtä ja eloa maailmalla 9

                  Edelleen korvataan vanhaa konekantaa uudella. Asennusaika on lyhyt.

                  vanhan koneen stopattua uuden täytyy olla tuotannossa mahdollisimman pian, jottei paperitehtaan vuosituotanto laskisi haittaavasti. Tällöin yleensä on mukana ainoastaan konepajan tuotteet hyvin tuntevia omia ammattilaisia projekteissa.

                  Tekeminen näissä projekteissa on hieman formula 1 varikon tyylistä, virheitä ei sallita, eikä turhia liikkeitä. Teknologinen kehitys on myös muuttanut luonnetta asennuksissa. Koneet lähtevät suurina moduuleina,

                  rajana on usein kuinka huolinta saa painorajoja sovittuja maakuljetuksien osuuksille eri valtioihin. Näin asennus ajat ovat moduulirakenteiden sekä koekäyttöjen, testauksien ansioista lyhentyneet huomattavasti. Ohjelmat ovat myös valmiiksi tehty, edelleen ohjelmoitu logiikkaan jo konepajalla Suomessa.

                  Vaatimukset ovat myös kasvaneet osaamisen suhteen valtavasti. Automaation lisääntyminen on kasvattanut komponenttimääriä ja tehnyt koneista vaativia asentaa. Täytyy hallita pienet ja isot työt.

                  Rakennusosaston puhkaisemasta reiästä seinään täytyy haalata jopa 60 tonnin painoisia konemoduuleita autonosturien avulla konesaleihin modernisointitilanteissa.