Rautakourien työtä ja eloa maailmalla

Itäisessä-Suomessa syyskuun aurinkoisena päivänä Polvikoski työnteli vesiään kohti kapeaa, mutta useamman kilometrin pituista Vuorijärveä. Polvikosken mieltäisi mieluummin reiluksi puroksi vähäisen vesimääränsä vuoksi, kapean kivipohjaisen suhteellisen pitkän jyrkän laskunsa ansiosta virtaus antoi vedelle monimuotoisen sävelen.

Solina kantoi hyvin läheiselle laavulle missä maastoasuinen mies ripusteli kahta teertä räystäälle riippumaan.

Saaliin saaminen ei enää vuosikausiin ollut miehelle tärkeintä metsästysharrastuksessa, vaan kaikessa rauhassa liikkuminen metsissä…

…sekä kiireettömät viipyilyt tulilla luonnossa olivat mieluisempia asioita.