nyt näin keski-iän ylittäneenä voin jo muistella omaa lapsuuttani komennusmiehen tyttärenä.
Ensimmäiset muistot liittyvät siihen, että iskä oli aina lähdössä jonnekin…
…tai tulossa jostakin, mitä en silloin ymmärtänyt ollenkaan.
varsinkin kun kavereiden iskät olivat joka päivä kotona.
Iskän kotiin paluuta odotin aina innolla ja laskin päiviä.
tosin ehkä niillä tuliaisilla oli myös osuutta asiaan.
