Eräs lapsuudesta tuttu kaveri kehuskeli ansioillaan reissuhommissa. Hän kertoi olevansa erään pienen alan yrittäjän palveluksessa. Olin kuullut tällaisia firmoja pyörittäjiä sanottavan orjakauppiaiksi. Penttilän Mikko kuitenkin kertoi kaiken sujuvan hyvin ja lupasi puhua puolestani työnantajalleen, jota hän sanoi tuttavallisesti Raneksi.
Eikä siinä mennytkään montaa päivää kun Putki ja Teräs nimisen firman omistaja Rauno Laitinen ilmestyi Mikon kanssa ovellemme. Olin myyty mies melko nopeasti ja työpaikka olisi enää kiinni siitä, että pystyisin hitsaamaan pätevyyden osoittamat koehitsaukset.
Tämä tapahtuisi Varkaudessa saakka ja minulla kun ei ollut autoa, niin firman omistaja lupautui minua sinne kyyditsemään.
Pyysin työnantajaltani päivän vapaata. Lähdimme sovitusti Tampereelta varhain aamulla kohti Varkautta. Oli kaunis alkukesän päivä 1969. Johtaja sompaili Mersulla vauhdikkaasti ja eleet ja puheet kertoivat, että mies liikkui paljon tien päällä.
Ihmeissäni totesin mielessäni, että mies vaikutti lapselliselta puheissaan. Hän maalaili lupaavia näköaloja tulevaa hitsaajasuraani ajatellen ja nimenomaan hänen yrityksessään.
Erään mutkan jälkeen kettu juoksi metsiköstä tielle ja johtaja innostui kovin ja yritti ajaa ketun yli.
Ei hän kuitenkaan onnistunut ja olin helpottunut.
Pääsimme Varkauteen ja menimme heti isolle tehdasalueelle ja sieltä löytyi rakennus, jossa oli oikein oma osasto koehitsauksia varten. Huomasin, että työkalut olivat vanhanaikaisia ja epäkäytännölliset. Olin jo tottunut Tampereella siihen, että hitsaajalla oli hitsausvirran kaukosäätäjä käytössään.
Varkaudessa ei näyttänyt olevan ja virtaa säädettiin etukäteen kaapelien napoja eriarvoisiin reikiin panemalla. Sain kuitenkin virran mieleisekseni ja aloitin työn. Rauhassa sitä en saanut tehdä sillä selkäni takana kävi useampikin valvoja ja päällikkö tumman lasin kanssa vahtaamassa.
Onnistuin kuitenkin mielestäni kohtuullisesti ja noin kolmen tunnin työn jälkeen koepalat oli hitsattu. Silmämääräinen arvio tehtiin heti ja työni siltä osin hyväksyttiin, mutta edessä olisi vielä saumojen röntgenkuvaus ja tiedot sen tuloksista tulisivat sitten myöhemmin.
Palasin seuraavana päivänä vanhaan työpaikkaani, enkä siellä puhunut vielä aikeistani mitään. Odotusta kesti vielä seuraavaan päivään saakka.
Kotiin päästyäni töiden jälkeen uusi työnantajani istui Mersussaan minua odottamassa. Kokeeni olivat kelvanneet ja tunsin hivenen ylpeyttä, olihan Varkauden konepaja kuitenkin siihen aikaan toinen Suomen suurista voimalaitosrakentajista.
Hitsauskokeet arvosteltiin tuolloin kakkosesta vitoseen Kakkoset menivät hylkyyn ja kolmoset kelpasivat työsaumoina, mutta kokeissa käytäntö oli, että niiden piti olla mieluummin nelosia ja vitosia. enemmistö arvostelluista saumojeni kuvista olivat olleet nelosia, mutta oli joku vitonenkin joukossa ollut.
