Teräsmiehet maailmalla -kirjoituskilpailu 2015-2016, järjestäjinä BP Asennus Oy, Metallityöväen liitto, SKS teksti: Risto Lakanen, piirros: Kari A. Sihvonen 2016
Komennuskohteissa oli myös vapaa-aikaa, jota vietettiin miten kukin. Silloin oli yleensä tapana, että viikon tunneista tehtiin vain perjantaipäivistä puolet sisään, Tiistaisin. Näin oli myös Kaskisissa. Kaskinen oli pieni paikkakunta eikä huvittelukohteita ole paljon.
Siellä oli kuitenkin yksi isohko ravintola, jossa oli myös ainakin kerran viikossa tanssit. Tietenkin minunkin täytyi joskus mennä mukaan huvittelemaan. Tanssiravintolassa huomasi, että miehiä oli asiakkaista suurin osa, johtuen isosta työmaasta paikkakunnalla.
Lisäksi satamassa oli iso laiva, jonka merimiehet olivat myös tulleet juhlimaan maissaoloaan. Ilta meni hyvin, kilpailu naisista oli kova ja ilmassa saattoi tuntea tunnelman tiivistyneen, parketille ei hitaat ja ujot kerenneet…
Kaikki loppuu aikanaan, tarjoilu loppui, orkesteri lopetti soittamisen, oli kotiinlähdön aika.
Jotkut yrittivät vielä eteisessä tehdä tuttavuutta naisten kanssa, jotka oli jo valinnut saattajansa, joko merimiehen tai komennusmiehen. Pyörihän siellä muutama paikkakuntalainenkin poikamies ja ukkomies vaimonsa kanssa. Pienestä nahistelusta huomimatta kaikki olisi mennyt hyvin, mutta se Reini, Reini oli silloin STTK:n, puheenjohtaja ja heillä oli keväällä 1977 lakkotoimintaa. Lakot vaikuttivat tavallisiin kansalaisiin siten, että he katkaisivat sähköt aina osasta maata.
Ja tietenkin juuri silloin kun Kaskisissa oli tanssit loppu eteisessä sähköinen tunnelma miehiä paljon naisia vähä. Valojen sammuessa alkoi eteisessä pahaa-enteilevä liikehdintää ja tönimistä. Tönimisen seasta kuului läimäyksen ääniä, jolloin katsoin parhaaksi vetäytyä vaatenaulakoissa roikkuvien takkien taakse. Katselin sieltä hämärtyvän yötaivasta vasten, kun varjot ottivat yhteen.
Pimeyttä kesti vain muutaman minuutin, kun valkeus palasi. Näky oli sekava, lattialla makasi muutama mies ja nainen. Pystyssä olijat pitelivät toisistaan tukevalla otteella. Taisi siinä olla ainakin kaksi komennusmiestäkin, jotka olivat työpareja, pitivät toisistaan tiukasti kiinni.
Valojen palatessa tilanne vähän rauhoittui, mutta sammui kohta uudestaan ja sama mäiske alkoi uudestaan, kaikki löivät kaikkia mikä liikkui.
Tapasin toverin, jolla oli iso patti silmäkulmassa. Kysyin häneltä, että taisit saada ainakin yhden osuman ravintolaillan päätteeksi. Se ei häntä tuntunut haittaavan vaan sanoi, että näkisitpä ne osumat mitä hän oli antanut ja oli oikein tyytyväinen niistä osumista. Ja työt jatkuivat.
