Onni

Kuulin, että Onni oli joskus ostanut autoonsa uuden moottorin, jota oli viemässä kotiinsa. Mutta kesken matkan vanha moottori hajosi jossain metsätiellä ei Onni siitä ollut moksiskaan vaan vaihtoi yksin moottorin ja jatkoi matkaansa.

Onnin luomiskyky tuli hyvin esille, kun oltiin Sköldviikissä Nesteen jalostamolla työpari, Onni asentajana ja minä hitsarina. Meidän tehtävämme oli asentaa voimalaitoksen alle menevään tunneliin jäähdytysvesi putki, jonka halkaisija oli vajaa metri.

Putki meni suoraan alaspäin laitoksen pohjan läpi tunneliin, josta oli suoraa putousta noin seitsemän metriä. Laitoksen sisällä oli putki jo asennettu jo asennettu paikalleen, jonka alapää ulottui hädin tuskin betonilattian alapuolelle. Aukko, jonka läpi putki meni, oli vain noin kymmenen senttiä suurempi, kun putki, joten yläpuolelta ei hitsausliitosta voinut suorittaa.

Ylös sisälle laitettiin lokipyörä ja alas vahva talja. Talja kiinnitettiin alas tunneliin, josta vaijeri meni ylös lokipyörään ja sen kautta alas, joka kiinnitettiin putkeen.

Putki voitiin näin nostaa ylös pystyyn pelkällä käsivoimalla taljaa käyttäen. Kun putki oli saatu pystyyn ja roikkui taljan varassa vapaasti, täytyi miettiä, miten liitos lopullisesti asennetaan ja hitsataan paikalleen. Silloin ei ollut työmailla telinefirmoja, jotka olisivat rakentaneet telineet meille asennuksen ja hitsauksen turvallista suorittamista varten.

Ensin rakennettiin kulmaraudasta häkki noin metrin korkuinen ja puolisen metriä neljän sivun tilava, johon minä hitsarina mahduin. Ylös voimalaitoksen sisälle laitettiin toinen lokipyörä, alas tunneliin sähkömoottori, jonka päässä oli hihnapyörä. Kun sähkömoottori oli ankkuroitu alas kiinni, vedettiin sen hihnapyörän ympärillä olevan vaijeri ylös lokipyörän kautta alas häkkiin kiinni.

Siinäpä meillä oli hyvä ja turvallinen hissi, jolla pääsi nopeasti ylös asentamaan ja hitsaamaan putkia paikalle. Me kun oltiin ammattimiehiä, tietenkin testasimme, miten rakentamamme hissi toimi. Toimihan se, mutta siinä oli yksi ongelma, sähkömoottorissa oli normaali katkaisin ja kun siihen käänsi virran päälle, kori lähti heti nousemaan ylös. Kori olisi jatkanut matkaansa päin tunnelin kattoa, jos ei ollut tarkkana ja katkaissut virtaa oikealla hetkellä.

Hitsauskaapelit oli laskettu voimalaitoksen kautta työpisteeseen valmiiksi ja minulla oli maski, smirkeli ja puikot korissa mukana.

Onni oli alhaalla ja nosti putkea taljalla oikeaan kohtaan ohjeideni mukaan ja saatiin liitos heftattua paikoilleen. Näin homma eteni minä hitsasin ylhäällä ja Onni oli alhaalla ja tarvittaessa ajoi minut ylös ja alas.

Koska putki oli iso, kesti sen hitsaaminen, joten menimme välillä syömään ja olimme tyytyväisiä työhömme ja Onnin kekseliäisyyteen.

Aikoinamme palasimme jatkamaan työtämme ja välillä tulin alas hakemaan puikkoja, jotka olivat loppuneet. Siinä katselimme ja juttelimme, että homma tulee kohta valmiiksi eikä minun tarvitse kuin kerran enää mennä ylös.

Yleensä luolissa on tasainen lämpötila, mutta kosteus aika korkea ja niin oli tässäkin luolassa, jossa työskentelimme. Valmistauduin menemään koriin, kun tapahtui se mitä emme olleet ottaneet huomioon. Luolan ilma oli kosteaa, joka aiheutti sen, että rakentamamme hissin sähkömoottori meni oikosulkuun ja lähti itsestään pyörimään. Tapahtumaa seurasi se, että kori nousi tyhjänä ylös, osui luolan kattoon, vaijeri katkesi ja kori putosi alas.

Onneksi hitsaus oli melkein valmis, joten emme enää uudestaan rakentaneet uutta hissiä vaan homma hoidettiin loppuun muita keinoja käyttäen. Meillä kun oli jo valmiina talja, jolla olimme nostaneet putken ylös paikalleen. Laskettiin sen vaijeri uudelleen alas, hommattiin minulle jonkinlainen turvaliivi ja Onni pumppasi, minut taljalla ylös hitsaamaan lopun saumasta. Tapaus oli silloin niin normaali, ettei siitä edes viitsitty sen enempää puhua eikä edes tullut mieleen, että siinä olisi ollut todellinen vaara.