Olin kerran Johannesburgissa Nelson Mandela Squarella syömässä yhden paikallisen kanssa. Tilasimme ravintolasta ”sea food platterin”, joka oli lähes puolimetrinen tarjotin kaikkea mahdollista merenelävää kuten hummereita ja pienempiä rapuja sekä mustekaloja yms…
Emme jaksaneet syödä kuin puolet lautasesta. Lähdimme ulos tupakalle. Kun palasimme takaisin, pöytämme vieressä seisoi mies viinilasi kädessä.
Hän oli hyvin nolona ja selitti (englanniksi), että ihaili meidän illallista ja hänen kotimaassaan hänellä ei olisi ikinä varaa syödä tuollaista.
Pyysin häntä liittymään seuraan, koska olimme jo kylläisiä ja loput jäisi syömättä. Hän ei millään voinut liittyä meidän seuraan ja oli silminnähden nolona.
Sanoin hänelle, että koska hänellä oli jo valmiiksi viinilasi kädessä, hummeri sopisi hyvin sen kanssa. En voi en voi, hän vastasi. Pöydällä oli tyhjä lautanen, jossa oli ollut aterimet. Nostin lautaselle yhden hummerin ja osoitin tuolia.
Lopulta hän suostui istumaan kanssamme…
ja ojensi kätensä pöydän yli…
Se ilme oli näkemisen arvoinen…