Kun käveli Buenosairesin keskustassa Ventisinkko de la maijoa 70-luvun alussa ei törmännyt Suomalaisiin turisteihin tai opiskelijoihin. Heitä ei tavannut edes laitakaupungin baareissa. 70-luvulla Harvoin Suomalaisia tapasi Euroopassakaan Hampurissa, Rotterdamissa, Amsdertamissa.
Pyörillä liikkuvia lasteja ei tunnettu lainkaan siihen aikaan vaan lastit purettiin ja lastattiin laivan omilla vinsseillä tai satamanostureilla. laivassa Ruumien luukut olivat pieniä ja lastit täytyi ahtaa molemmissa vaiheissa sivuille, että pituussuunnassa.
Pieni aika tuli seilattua matkustaja-aluksella Helsinki – Tukholma linjaa. se ei tuntunut oikein merimiesstaililta vaan paremmin raitiovaunu matkoilta Arabianrannasta – Hietalahteen ja takaisin, Helsingissä.
muutamaan kanalintuun, jänikseen, eli sorsaan tuli vuosittain haulikon käyntiä kokeiltua sopivan tilanteen sattuessa metsissä liikkuessaan.
Itäisessä-Suomessa syyskuun aurinkoisena päivänä Polvikoski työnteli vesiään kohti kapeaa, mutta useamman kilometrin pituista Vuorijärveä. Polvikosken mieltäisi mieluummin reiluksi puroksi vähäisen vesimääränsä vuoksi, kapean kivipohjaisen suhteellisen pitkän jyrkän laskunsa ansiosta virtaus antoi vedelle monimuotoisen sävelen.
Uusi tarina on jälleen luettavissa perjantaina 3.1.2020
Kengät ja päällyshousut oli pessyt hyvin lavuaarissa sekä vääntänyt päällyshousut niin kuivaksi kuin mahdollista. Tämän jälkeen oli riisunut paidan sekä takin ja pessyt huolellisesti takapuolensa muun alavartalon lisäksi lavuaarissa.
Eräs kollega kertoili kotiin palatessamme lentokentän baarissa, että kukaan teistä ei varmaankaan ole koskaan kokenut sellaista asiaa lentokentällä minkä hän joutui kokemaan. Hän selvisi neuvokkuudellaan pinteestä ja ehtipä vieläpä hyvin lennolle.
Edellisessä jaksossa tapahtunutta: Palatessaan noin puolen tunnin kuluttua takaisin hotellin tuntumassa oli pariskunta ja joku nainen riidelleet. Kaverimme oli tarjonnut käsivarttaan naiselle sanoen: