Mutta, muistan myös kuinka kurjaa oli, kun iskä ei juuri koskaan ollut paikalla kevät- tai joulujuhlissa.
Lapsuuden muistot on jakautunut mulla kahtia… iskä kotona ja iskä poissa.
Se että iskä oli paljon poissa, opetti minut ehkä itsenäisemmäksi nopeammin, kun oli pakko itse selvitä ja selvittää asiat omin päin, kun ei ollut iskää siinä…
jolta päivittäin olisi voinut kysyä sitä neuvoa. Ei ollut meinaan mitään kännyköitä siihen aikaan, että olisi voinut pirauttaa tuosta noin vaan. Oma maalaisjärki ja neuvokkuus kyllä kasvoi ihan kivasti.
