Jäin asumaan Viroon kertomuksessa kerrotulle alueelle melkein kymmeneksi
vuodeksi. Eestin kielenkin opin ja se oli pitkään perheessämme kotikielenä.

Minulle tuli tämän matkan seurauksena ystävyyssuhteita paikallisten ihmisten kanssa ja olen heihin pitänyt yhteyttä näihin päiviin asti.

Pari-kolme kertaa vuodessa käyn myös Etelä-Virossa tuttaviani ja sukulaisia tervehtimässä.

Muutaman vuoden tämän matkan jälkeen kävin töissä kotoani, sieltä Etelä-Virosta, muissa Baltian maissa. Eli reissuhommat vain jatkuivat. Myöhemmin kävin tältä samalta paikkakunnalta töissä Ruotsissa.

Laman hellitettyä Suomessa, kävin töissä myös Suomessa, aina Lappia myöten.

Työmatkat jäivät kuitenkin edelleenkin pitkiksi.

Kymmenen Viron vuoden jälkeen muutin perheeni kanssa Suomeen, kun komennustöihin liittyvien työmatkojen ajaminen alkoi kyllästyttää.

Viime vuosina en enää ole käynyt komennustöissä, kuin ehkä kerran-pari vuodessa. Ainoastaan silloin, kun tuntuu oikein pakottavalta päästää sisäinen reissumies matkaan.

Ensi viikolla uusi tarina.