Olihan niitä poikamiehiä sekä perheellisiäkin verottoman auton tienaajia aikoinaan. He olivat vuoden putkeen yhtäjaksoisesti omasta tahdostaan komennuksilla, maat vaan välillä vaihtuivat. Palkkaan sai verohuojennuksen sekä auton verottomasti.
Projektien kestot olivat vuorokaudesta vuoteenkin, jopa yhteen menoon. Yleensä puolen vuoden jälkeen pääsi kotiin lomalle.
Käväisimme syömässä erään pikkukaupungin ravintolassa…
Eräässä projektissa Ranskassa meillä oli vapaa viikonloppu.
Askarruttaa kun pitkän raskaankin työuran jälkeen joillakin on vaikeaa työhistorian päättäminen. Koetaan että se on kaiken loppu.
Esimiehiltä vaaditaan ammattitaidon lisäksi myös paineensietokykyä ja etenkin psykologista silmää matkatöissä. Konepajan verstaspomon ominaisuuksilla ei välttämättä johtaminen ole jouheaa saiteilla projekteissa.
Usa:n suuntaan Visconsin osavaltioon tuli pikalähtö…
Tehtiin kahta pitkää vuoroa klo 07.00 – 19.00, edelleen 19.00 – 07.00 yölöysissä. Ainoastaan työtä, ruokailua ja lepoa. Pienemmissä projekteissa oli vähemmän miehiä. Ei tehty vuorotyötä vaan pitkää päivää. 16 tuntiakin vuorokaudessa, jopa 3 – 4 viikon ajan.
Pyrkyreitäkin esiintyi, mutta harvemmin.
Alle kilonkin painoiselle herkille komponenteille täytyisi löytää paikkansa suuren koneen sisuksiin tai kuorelle. Myös millien tuhannesosat tulee taasen hallita koneiden mittauksissa ja linjauksissa.