Ranskan maalla sattui omalle kohdalle melko hankala tapaus. Olimme muutaman asentajan kanssa ryhmällä pituusleikkurin takuuhuollossa noin viikon ajan paperitehtaalla. Teimme pitkää päivää joka päivä, eräänä yönä lopetin yhden maissa työt ja hotellilla olimme kahden maissa.
Suihkun jälkeen laitoin alasti nukkumaan ajattelin että laitan vasta aamulla työkalsarit jalkaan herätessä.
Suihku ja hotellihuoneen ovet sijaitsivat vierekkäin ja ilmeisesti väsymyksestä johtuen aamuyöllä toiletissa käynnin yhteydessä heräsin hotellin käytävältä alastomana ja huoneen ovi lukossa.
Päätin että en herättele kollegoita hätiin olisivat kuitenkin nauraneet kippurassa tilanteelleni.
Kävelin rohkeasti nakuna pitkän käytävän hissille ja menin resepsuunikerrokseen viisi kerrosta alemmaksi.
Kävelin näköyhteydelle respan palvelutiskiä edelleen alastomana
ja suuren viherkasvin takaa kurkottellen hiljaa huutelin englanniksi, että auttakaa minua. Yksi kolmesta naisesta tiskin takaa tuli luokseni ja nosteli hämmästyneenä kulmiaan.
Sanoin, anteeksi avaimeni on huoneessa ja ovi on lukossa. Hän kysyi nimeni ja huoneeni numeron ja käväisi tarkastamassa tietoni ja lähti avaamaan oven. Aatamin puvussa jatkoin naisen kanssa hissiä kohden.
Hississä naisen ylähuuli alkoi nykiä hallitsemattomasti, pienen taistelun jälkeen hän remahti äänekkääseen nauruun, anteeksi pyyteli kovasti, kun sai naurunsa hillittyä.
Minua ketutti suunnattomasti, ei naurattanut yhtään. Onneksi pääsimme huoneeni ovelle kenenkään törmäämättä, livahdin huoneeseen vikkelästi kiittäen…
Loppureissun ajan aina kun asioin respassa tai aamupalalla minulle hymyiltiin jotenkin ymmärtäväisesti ja seurattiin hieman katseella.
En kertonut kollegoille ahdingostani kun vasta paluumatkalla lentokentän baarissa, kaiken lisäksi projektipäällikkönä oli nainen kyseisellä reissulla.
