Kattilan seinälohkojen vieri vieressä olevia putkia hitsaili kaasulla muutamia miehiä. Tätä hitsausmenetelmää ammattipiireissä kutsuttiin ”vispaamiseksi”. Nämä miehet kertoivat myös olevansa lainamiehiä.

Kaksi heistä oli yllätyksekseni entisen työnantajani palkkalistoilla. Heidän työtään hetken seurattuani tunsin pientä kateutta, minulla kun oli toistaiseksi vain puikkohitsaajan pätevyys.

Illalla töitten loputtua lähdimme etsimään leirintäaluetta ja löysimme sen Ykspihlajasta.

Sovittuamme leirintäalueen hoitajan kanssa leiriytymisen hinnasta, pystytimme Jorman teltan ja asetuimme telttaan vähine tavaroinemme. Teltta ei ollut iso, mutta kyllä me sinne mahduimme.

Kummasti alkoi viinahammasta vihloa, mutta kauppa oli jo kiinni, eivätkä uudet työtoverini osoittaneet erityistä kiinnostusta sellaiseen asiaan. Koska edellinen yö oli mennyt pitkälti vuoteessa pyörimiseksi.

Alkoi silmäluomia painaa vaikka kesäinen ilta oli parhaimmillaan. Yöllä tuli hieman vilu ja piti kaivautua makuupussiin syvemmälle

Aamulla kiiruhdimme työmaaruokalaan aamukahville. Työt alkoivat tasan kello seitsemän. Sitä ennen suoritettiin nimenhuuto, jossa todettiin läsnäolevat.

Hitsailin edelleen alakerrassa järeitä putkia toisiinsa. Työpaikalleni tuli itseäni aika tavalla iäkkäämpi mies valkoinen kypärä päässään. Sen jo tiesin, että valkoisen kypärän kantaja oli insinööri ja tämän työmaan korkein päälikkö. Hän tervehti ja kyseli, että miltä uusi työmaa minusta vaikutti ja olinko päässyt hyvin alkuun.

Hän sanoi vielä, että työnantajani oli poikennut ja tuonut pullon hyvää konjakkia…

Työmaan aikana tulin huomaamaan, että miehelle maistuivat väkevät juomat hyvin. Joskus teimme pitempää työpäivää ja lähdimme viikonlopuksi kotiin jo torstai-iltana. Insinööri antoi siihen luvan ja sanoi vaan että:

Joskus kuittoominen jäi nimelliseksi kun insinöörillä oli iltaisin mukavampia puuhia kuin kuittaajien työn valvominen ja tuntien mittaaminen.

Työmaalla oli suunnilleen puolet porukasta Varkauden omia miehiä ja muut olivat erilaisten alihankkijoiden kautta tulleita. Suurin osa porukasta lähti kotiin viikonlopuksi, vaikka matkat olivat monilla hyvinkin pitkiä. Joskus joku jäi viikonlopuksi Kokkolaan ”säästämään”.

Eräänä maanantaina työmaaruokalaaan mennessämme tuli luoksemme mies kurjan näköisenä. Viikonloppu oli kulunut sumussa ja rahat loppuneet, säästöistä ei puhettakaan. Hän pyysi pikaista lainaa, että saisi pilsneriä ja aamupuuron.

Sanoi hän ostaneensa tekstiilejäkin, joten eivät rahat kaikki olleet juokseviin menneet. Tarkemmin kyseltäessä hän kertoi kahdet sukat ostaneensa.